Hautauspalvelu
Kauttamme saat erilaiset hautauspalvelut, esim. kukkalaitteet, arkut, arkkukoristeet, uurnat, hautauskuljetukset, hautakivet, hautakivien kaiverrukset sekä lehti-ilmoitukset. Palvelemme mielellämme henkilökohtaisesti, mutta seuraavien linkkien takaa löytyy hyödyllistä tietoa hautaukseen liittyen.
- Hautaustoimistojen liitto
- KELA/Omaisen kuolema
- Ylistaron kappeliseurakunta
- Evankelis-luterilainen kirkko
- Tervajoen kiviveistämö
- SHT-tukku (arkkukuvasto)
- Virret.net
Muistolauseita
Seuraava lista sisältää valikoiman yleisiä muistolauseita käytettäväksi surunvalitteluissa, kukkalaitteissa sekä kuolinilmoituksissa.
Vaikene sydän, kuuntele hiljaa, on kuolema niittänyt kalleinta viljaa |
Vain yksi tieto lohduttaapi meitä. Vain siitä murhe levitystä saa. Ei ihmislapsi tunne Herran teitä. Parhaimpaan hän kaiken johdattaa. |
Portilla elämän rajan on lempeät kasvot Vapahtajan. Oi rakkauden Herra, hänet luoksesi kanna, hänen vihreillä niityillä levätä anna. |
On siellä jossain ikivalon kaunis maa, vain kaipuun silta sinne johdattaa. |
Nään läpi kyynelten hunnun taivahan rannan. |
Murtuu elon siteet. Muiston kauniit kiteet aikaiseksi jää. |
Herra, Sinun luonasi on väsyneen hyvä olla. |
Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen, me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen. |
Nyt olet tähti, nyt olet maa. Tuulessa saatamme koskettaa |
Sinun rauhasi on ääretön kuin meri. |
Tämä maailma? Varhain aamun koitteessa pois purjehtineen laivan jäljiltä jäänyt valkea vanavesi. |
Ihmisen elinaika on kuin ruohon; kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole. |
Paina pääsi enkelin syliin ja näe suloista unta, sillä kotisi on nyt kaunis taivaan valtakunta. |
Emme unohda muistoas kaunista, hyvää. Viime leposi olkoon rauhaisaa, syvää. |
Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa. Ps. 90:5 |
Onnellinen hän, joka päänsä painaa iankaikkisen Isän syliin. |
Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. |
Viheriäisille niityille Hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö Hän minut johdattaa. |
Päivämme ovat vain varjo maan päällä. |
Minun aikani ovat Sinun kädessäsi. |
Ikiliekki ihmisen henki on, se on syntynyt valosta auringon ja päivän puoleen se halaa. |
Pois juoksee aika joutuisaan me väistymme kuin varjo vaan. Mut alla kaikkien vaiheitten on armos iankaikkinen. |
Aamun voi saavuttaa vain kulkemalla yön polun kautta. |
Palaja sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin. |
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. |
Herra, sinun armosi pysyy iankaikkisesti. |
Tänä päivänä armon annat taas virrata kädestäs. Kuin vaakalintu kannat minut riemuun siivilläs. |
Näin taimen otti varhain pois Herra taltehen. Hän mailla taivaan tarhain on lilja valkoinen. |
Ei syki enää sydän lämpöinen on poissa rakas, läheinen. |
Kuvasi kultaisen suljemme kätköihin sydämen. |
Hetket lähtevät kuin laivat – armottomasti ajallaan. |
On ajaton avaruus, arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus. |
Jokainen lähtö voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen. |
Uupunut matkaaja rannalta himmeän maan, astui aurinkolaivaan suureen valkeaan. |
Niin lyhyt askel ajasta ikuisuuteen, niin kapea raja välillä taivaan ja maan. |
On Jumalan kädessä ihmisen tie, Hän matkamme määrää ja perille vie. |
Emme unohda muistoas kaunista, hyvää. Viimeinen leposi olkoon rauhaisaa, syvää. |
Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä. |
Ylitse elämän, kuoleman rajan, Jumala on vienyt vaeltajan. |
Suurin suru on sanaton. |
Ilta on tullut Luojani, Armias, ole suojani. |
Tuulien soitot ovat vaienneet. Ympäri soi ikityynet veet. |
Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas. |
Sun rauhas yksin pysyy, kun kaikki katoaa, ken sitä lahjaa kysyy, ikuisen aarteen saa. |
Nyt nukut ikiunta rauhallista, tuskatonta. |
Ajan parhaan Hyvä paimen ties, pääsi lepoon väsynyt matkamies. |
Niin kuin muuttolintusen tie taivasta kohti matka vie. |
Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun. |
Muistosi meille voimia antaa surun raskaan hiljaa kantaa. |
Käsi enkelin hiljaa koskettaa, irroittaa sinut kahleista maan, hän mukaansa ottaa väsyneen, vie taivaan ikikirkkauteen. |
Hellästi saapui noutaja lauha, hellästi irrotti kahleet maan. Kuljetti sinne missä on rauha, missä tuska ei milloinkaan. |
Soi temppelin kellot hiljaa, Elon Herra on niittänyt viljaa, surun tuonut tullessaan. |
Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän. |
Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti. |
Aurinko laskee. Jo pitenee varjot. Aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin. |
Muistoista aika rakentaa lohdutuksen. |
Sinuun, Herra, minä turvaan. Minun aikani ovat sinun kädessäsi. |
Niin aukesi portti viimeinen valoon ja lauluun lintujen. |
Me olemme niin kuin uni tai niin kuin ruoho maan, joka aamulla puhkee kukkaan ja ehtoolla leikataan. |
On hiljaisuus ja suru sanaton, mut tiedämme sun hyvä olla on. |
Siellä ompi onnellisten maailma siellä onnellisten maa. |
Älä itke sitä, että yhteinen aika on ohi – vaan iloitse siitä, että se on ollut. |
Kun olet murheellinen, katso sydämeesi ja huomaat, että itket sitä, mikä on tuottanut iloa. |
Niin hiljaa enkeli kulkua johti elon virran valkeita rantoja kohti. |
Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät. Ps. 31:16 |
Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät kullaten muistojen kirkkaimmat päivät. |
Taivaalla tumma pilvi peitti auringon, kunnes tuli tuuli, pyyhki tuskan pois. |
Niin lempeänä leviää hiljaisuus, niin säteilevänä taivaan avaruus. |
Nuku tuoksuun kukkien, nuku lauluun lintujen, nuku nuoruusunelmiin, nuku kevättoiveisiin. |
Ei päivää tiedä, ei hetkeä kukaan, milloin on mentävä, noutajan mukaan. |
Tuuli rantoja pyyhkii. Kivikot vaahtoaa. Särkyvät aallot nyyhkii, nyyhkii meri ja maa. |
Aamu alkoi jo sarastaa, kutsui taival vaeltajaa, silmissä unen tähti toiviotielleen hän lähti. |
Pitkä on päivien retki illan himmeyteen. Yksi on autuas hetki kivusta uupuneen; nukkua siintoon illan. |
Hän väsynyttä virvoittaa, Hän armahtaa ja rauhansa Hän antaa. |
Me laulamme kehdosta hautahan, me punomme, puramme jälleen. Kunnes kuolema laulumme katkaisee ja me viemme sen virittäjälleen. |
Surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet. |
Tuolla taivaan asunnoissa autuissa Jumalan, itku on ja murhe poissa, siell' on ilo ainainen. |
Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niin kuin pakeneva varjo. |
Kauniina nauhana muistojen päivät helmenä jokainen muistoksi jäivät. Elämän päivien ketju on kallis, helmist' ei yhdenkään kadota sallis. |
Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. Ei iäks sammu, ken elämästä lähti. Nuku tähti helmassa päivän. |
Kun kerran viimeisen suljen nämä silmäni unista maan, yhä ylemmäs silloinko kuljen, yhä ylemmäs nähdäkö saan. |
Mitä jättäisin perinnöksi, kun lähden? Kevääseen kukat, kesään kukkuvan käen, syksyyn värikkäät lehdet. |
Nyt olet päässyt lepohon, niin syvä, hyvä unes on kuin kukan kankahalla on valkolumen alla. |
Päättyi pitkä kaari elon, väsynyt on saanut levon. Nuku unta rauhaisaa. |
Olen polkuni päässä tuhansista erään – ja niitä täynnä on maa. On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa. |
Kevyt, autuas, pieni aivan, enkeli viaton, joka jälkeen leikkiensä vaivan nukkunut on. |
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk' on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää. |
Jeesus sanoo: Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin. |
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa. |
Sulillansa Hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan Hänen siipiensä alla. |
Siellä kukkia täynnä on maa, siellä uupunut levätä saa. |
Täällä pohjantähden alla on nyt kotomaamme, mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme. |
Jokainen kukka ja puu ylistää Jumalaa. Taivaan tarhassa, siellä kaikki on kauniimpaa. |
Herra, kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään. |
Surun kyynelten läpi loistavat onnellisten päivien muistot. |
Ikikirkkaus polkusi valaisee, kun on saapunut matkan pää. Mikä kauneinta oli, se muistoksi jää. |
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen. |
Levolle lasken, Luojani, Armias ole suojani. Sijaltain jos en nousisi, taivaaseen ota tykösi. |
Herra, Sinun armosi pysyy iankaikkisesti. |
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. |
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. |
Hiljaa, hiljaa kuljen tietä ikiuneen. Silmäni mä suljen, aika levon on. |
Kun kerran viimeisen suljen nämä silmäni maan, yhä ylemmäs silloinko kuljen, yhä ylemmäs nähdäkö saan. |
Pysähtyi sydämes pursi rauhan vienoille vesille armon auringon sylihin. |
Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa. |
Lämmössä armon auringon jo linnut visertää, vaan sitten suvi aina on, kun matka taakse jää. |
Hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa. |
Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden. |
Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. Ei se ijäks' sammu, ken elämästä lähti. Nukkuos tähti helmassa päivän. |
Pois aurinko painui, lankesi ilta, jäi taivaan rannalle säihkyvä silta, mut kaukaa korven tummuvan yöstä soi laulu ihmisen työstä. |
Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi. |
Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut sinun kirjaasi ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. |
Jeesus sanoo: Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. |